Kesä kolkuttelee ovella ja samoten Vapun ensimäiset agilitykilpailut huohohttaa niskaan. Oishan sitä voinut jo osallistua vaan tämän parivaljakon kaksjalkasella on pupu ollut pöksyissä. Kaikesta huolimatta nyt kesällä 2012 osallistutaan ensimmäisiin agikisoihin! Tuloksista ehkäpä kommentoin täällä sen ollessa ajankohtaista.
Haaveilin näyttelyuran aloittamisesta ja samalla lopettamisesta käymällä tänä kesänä kaksissa näyttelyissä. Kasvatin (no yritin kasvattaa...) Vapun turkkia huolella kunnes tyär kävi pitkällä metsälenkillä ja tuli kotia risukasana. Marian kanssa yritettiin "pelastaa" turkkia, vaan ei sitä mitää tullut. Turkki onnistui meneen takkuun ja huopumaan siinä oheessa. No se ura jääköön sitten vielä tulevaisuuteen.
Joskus sitä tulee päähän aivan villejä ajatuksia, joita ei ikinäkuunapäivänä uskoisi päähän iskeytyvän. Mulle tuli toissapäivänä tällanen päähänpisto. Ajelin autolla kotia kohti ja viimisessä mutkassa tärähti vissiin sen verran pahasti, että keksin heittää Riikalle haasteen. En olis uskonu sanovani tätä ikinä ääneen, mutta KYLLÄ... haasteena oli osallistuminen TOKO-kisoihin!
Aina, edelleen ja ikuisesti vastustan tuota jäykkää ja joskus jopa asennevammaista lajia, mutta nyt olen itse sinne osallistumassa. Tausta-ajatus tälle idealle lähti keskusteluista Ritken kanssa pakotteista ja niiden käytöstä tokossa. Pakotteet on itseasia yksi melko merkittävä syy sille, miksi en ole lämmennyt koko lajille. Mutta nyt päätimme opettaa ruskeille eli Vapulle ja Unalle positiivisin keinoin alokasluokan liikkeet ja osallistua heinäkuussa järjestettäviin kisoihin. Meillä on siis 2kk aikaa opettaa liikkeet koirille, joille ei ole opetettu kuin arjessa tarvittavan taidot. Tästä projektista kirjottelen tänne aika ajoin. Saas nähä kuinka meijän käy! 
Ensimmäiset treenit pidettiinkin itseasiassa tänään. Tai no reenit ja reenit... Katottiin lähinnä missä pisteessä ollaan, eli mitä nuo meän koirat oikeastaan osaakaan. Vapulla oli melkosen hyvä seuraamisen pohja, joka itseasiassa on sen seurausta että pennusta lähtien olen vahvistanut sen spontaania sivulla kävelyä. Paikalla makuun kanssakaan ei ollut mitään ongelmaa. Se oikeastaan johtuu siitä, että olen tehnyt pentuagilitystä lähtien töitä viltin päällä odottamisesta vihjeen alla, joten sekin taito on ikäänkuin vahingossa purkissa. Luoksetulo ei myöskään tuota tuskaa, mutta perusasento TOKO:n tyyliin (viivottimen kanssa) tuottaa vähän koulutustuskaa... onhan tässä 2-vuotta vahvistettu sinnepäin istumista eli hienosäätöä saapi ahkerasti vahvistaa. Maahan meno osottautu Vapulle hieman epäselväksi, mutta nyt alamma ahkerasti vahvistamaan sitä. Seuraavaan kertaan hiotaan maahan meno vihjeestä ja perusasento kuntoon. Sitten vois alkaa miettiä niitä seuraamisen käännöksiä.
Unselmi eli Hessu Hopotihoo on ihan tykki maahan menossa. Luoksetuloki tuli vauhdila, mutta Ritkestä 5m ohi. Paikalla makuu oli Hopotihoollekin helppo nakki, jos ei lasketa niitä pieniä hiiviskelyjä
Ritken ja Unan kotiläksyksi tuli seuraamisen alkeet, nimittäin "minä en suostu kouluttamaan houkuttelulla" -Ritke on opettanu Unan seuraamaan nakkia ja unohtanu sen oleellisen käytöksen välistä.Näistä on hyvä aloittaa tätä projektia! Mielenkiinnolla odotan kuinka hyvin kaikki on hallinnassa 2kk päästä!
Kommentit